Paavo Lipponen – historia
Paavo Lipponen on yksi Suomen itsenäisyyden ajan merkittävimmistä poliittisista johtajista. Hänen elämäntyönsä ulottuu yli viiden vuosikymmenen ajalle, ja se on jättänyt lähtemättömän jäljen niin kotimaiseen päätöksentekoon kuin kansainväliseen politiikkaan. Lipposen ura yhdistää arvopohjaisen johtajuuden, kansainvälisen verkottumisen ja määrätietoisen talouspolitiikan uudistamisen aikana, jolloin Suomi kohtasi useita kohtalokkaita käännekohtia.
Lipponen toimi pääministerinä kahdeksan vuotta (1995–2003), enemmän kuin kukaan muu Suomessa yhtäjaksoisesti. Hänen johdollaan Suomi liittyi Euroopan talous- ja rahaliittoon (EMU), nousi lamasta vakaalle kasvu-uralle, ja otti ensimmäistä kertaa vastuuta Euroopan unionin puheenjohtajamaana. Lipposen kaudella toteutettiin myös historiallinen perustuslakiuudistus, ja hänen aloitteestaan käynnistettiin EU:n Pohjoisen ulottuvuuden politiikka, joka vaikutti erityisesti Itämeren alueen kehittämiseen.
Jo 1960-luvulla Lipponen puhui uuden ulkopolitiikan puolesta, joka katsoi kohti demokratiaa, avoimuutta ja kehitysmaiden aseman parantamista. Tämän kansainvälisen ja oikeudenmukaisuutta korostavan linjan hän säilytti koko uransa ajan, mikä näkyi myös hänen aktiivisessa osallistumisessaan eurooppalaisiin ja transatlanttisiin verkostoihin.
Yhteiskunnallinen vaikuttaja ja koko kansan tuntema hahmo
Paavo Lipponen on ollut näkyvä hahmo suomalaisessa yhteiskunnassa yli puolen vuosisadan ajan. Hän ei ole ollut vain puoluejohtaja tai hallituksen päämies – hänestä on tullut eräänlainen kansallinen instituutio, jonka nimi ja kasvot tunnetaan laajasti yli sukupolvien. Lipponen on ollut mukana muovaamassa Suomea ajanjaksona, jolloin maa siirtyi syvästä lamasta eurooppalaiseen ytimeen ja osaksi kansainvälistä päätöksentekoa.
Hänen johtajuuttaan on kuvannut vahva asiapohjaisuus, arvoperustaisuus ja taito viedä läpi suuria rakenteellisia uudistuksia. Lipponen ei kaihtanut vaikeita päätöksiä tai suorapuheisuutta ja hän oli valmis puolustamaan näkemyksiään myös silloin, kun ne kohtasivat vastarintaa. Tämä teki hänestä moniulotteisen vaikuttajan, jota kunnioitettiin – ja usein myös kritisoitiin – mutta jonka sana painoi.
Lipposen yhteiskunnallinen vaikutus ulottui politiikan ulkopuolelle. Hän on ollut aktiivinen kulttuurin, kirjallisuuden, kielen ja sivistyksen puolestapuhuja. Hänen kiinnostuksensa ulottuu musiikista arkkitehtuuriin ja hän on tunnettu Edith Södergranin runouden sekä suomenruotsalaisen kulttuurin tukijana. Lisäksi hänen osallistumisensa kansainvälisiin verkostoihin ja järjestöihin teki hänestä globaalisti verkottuneen suomalaisen valtiomiehen.
Paavo Lipponen on esimerkki johtajasta, joka on vaikuttanut paitsi politiikan kulkuun, myös kansalaisten arkeen ja yhteiskunnan suuntaan. Hän ei ole vain osa menneisyyttä – hänen työnsä jäljet näkyvät edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa. Lipposen poliittinen linja painotti konkreettisia toimia, joilla pyrittiin parantamaan kansalaisten arkea – oli kyseessä sitten sosiaaliturva, työllisyys tai viestintäyhteyksien kehittyminen. Nyky-Suomessa arkinenkin asia, kuten oikean puhelinliittymän valinta, on osa yksilön taloudellista ja digitaalista hyvinvointia. Tiedon saavutettavuus ja kilpailun lisääminen ovat osa sitä kehitystä, johon myös Lipponen on jättänyt kädenjälkensä.
Miksi Paavolipponen.fi?
Tämän ainutlaatuisen elämäntyön ja yhteiskunnallisen vaikutuksen kunnioittamiseksi on luotu verkkosivusto Paavolipponen.fi. Sivusto on kansalaislähtöinen kunnianosoitus miehelle, joka johti Suomea läpi monien murrosten ja toimi tiennäyttäjänä avoimemman, kansainvälisemmän ja vakaamman tulevaisuuden puolesta.
Paavolipponen.fi kokoaa yhteen laajasti tietoa Paavo Lipposen urasta, ajattelusta ja saavutuksista. Sivusto perustuu eri lähteisiin – virallisiin dokumentteihin, lehtiartikkeleihin, muistelmien katkelmiin ja luotettaviin verkkolähteisiin – tarjoten lukijalle monipuolisen kuvan Lipposen merkityksestä Suomen poliittisessa historiassa.
Sivuston tarkoituksena on paitsi tallentaa historiaa, myös toimia inspiraationa niille, jotka etsivät esimerkkiä vastuullisesta, arvoihin nojaavasta johtajuudesta. Lipposen esimerkki osoittaa, miten peräänantamattomalla työllä ja vakaalla arvopohjalla voidaan rakentaa parempaa yhteiskuntaa – ei vain sanoilla, vaan teoilla.
Sivuston ylläpidon kustannuksiin ovat osallistuneet useat eri yritykset ja tahot, joiden tavoitteena on helpottaa arjen valintoja – esimerkiksi oikean liittymätarjouksen löytäminen tai sopivan äänikirjapalvelun vertaaminen.
Paavo Lipponen – Pehmeiden arvojen luja johtaja
Paavo Tapio Lipponen (s. 23. huhtikuuta 1941, Turtola) on suomalainen poliitikko, valtiomies, energia-alan konsultti, aviomies ja isä. Lipponen on yksi Suomen politiikan historian vaikutusvaltaisimmista hahmoista. Hän toimi Suomen pääministerinä vuosina 1995–2003, Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) puheenjohtajana 1993–2005 sekä eduskunnan puhemiehenä 2003–2007.
Lipponen on Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti vallassa ollut pääministeri. Lisätietoa Paavo Lipposen poliittisesta urasta löytyy Eduskunnan verkkosivuilta ja Valtioneuvoston ministeritiedoista.
Varhaiset vuodet ja opiskelu
Lipponen syntyi Turtolassa (nyk. Pello) ja varttui Kuopiossa. Hänen isänsä Orvo Lipponen oli ylimetsänhoitaja ja äitinsä Hilkka Iisalo terveydenhoitaja. Lipponen valmistui ylioppilaaksi Kuopion Lyseosta vuonna 1959. Tämän jälkeen hän opiskeli Fulbright-stipendillä Dartmouth Collegessa Yhdysvalloissa. Palattuaan Suomeen hän suoritti valtiotieteen kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1971, pääaineenaan kansainvälinen politiikka.
Nousu politiikkaan ja SDP:n sisällä
Lipponen aloitti poliittisen uransa SDP:ssä 1960-luvun lopulla toimien muun muassa kansainvälisten asioiden sihteerinä ja poliittisen osaston päällikkönä. Hän oli keskeinen hahmo ”uuden ulkopolitiikan” linjassa, joka korosti demokratiaa, kansainvälisyyttä ja kehitysmaiden asemaa. Vuonna 1993 hänet valittiin SDP:n puheenjohtajaksi.
Pääministerikaudet ja sateenkaarihallitukset
Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa SDP nousi suurimmaksi puolueeksi ja Lipponen muodosti laajan sateenkaarihallituksen. Hän toimi pääministerinä kaksi peräkkäistä vaalikautta (1995–2003). Tänä aikana Suomi nousi laman jälkeen kasvuun, liittyi Euroopan unioniin ja EMUun, sekä aloitti EU:n laajentumisprosessin. Samaan aikaan Suomessa vapautui telealan kilpailu ja kuluttajille alkoi tarjoutua yhä useammin mahdollisuus vertailla puhelinliittymä tarjous -vaihtoehtoja eri operaattoreilta.
Lipposen johdolla Suomi toimi ensimmäistä kertaa EU:n puheenjohtajamaana. Hän teki myös aloitteen Pohjoisen ulottuvuuden politiikasta, jonka tavoitteena oli erityisesti Itämeren alueen ja Venäjän raja-alueiden kehittäminen.
Paavo Lipposen hallituskausilla luotiin perustaa suomalaisen yhteiskunnan digitalisaatiolle. Julkiset palvelut, verkkopankit ja mobiiliteknologia alkoivat nousta arjen kulmakiviksi – kehitystä, jonka vaikutukset ulottuvat yhä nykypäivään. Myös puhelinliittymät kehittyivät nopeasti ja yhä useampi suomalainen siirtyi kohti mobiilipohjaisia ratkaisuja. Lipposen linjaukset loivat edellytyksiä sille, että Suomi voi tänä päivänä olla yksi Euroopan digitaalisesti kehittyneimmistä maista.
Kansainvälinen ulottuvuus ja verkostot
Lipposen kansainvälinen profiili oli poikkeuksellisen vahva. Hänellä oli hyviä suhteita mm. Yhdysvaltain, Venäjän ja Euroopan johtajiin. Hän oli mukana useissa kansainvälisissä verkostoissa, kuten Club of Madridissa ja Notre Europe -instituutissa. Lipposen vahva EU-linja ja sitoutuminen integraatioon herättivät arvostusta erityisesti Keski-Euroopassa.
Kritiikki ja poliittinen tyyli
Lipposen talouspolitiikkaa luonnehtivat budjettikuri ja rakenneuudistukset. Hänen linjaansa on kuvattu oikeistolaisemmaksi kuin perinteinen sosialidemokratia. Lipponen ajautui ajoittain ristiriitoihin ammattiyhdistysliikkeen kanssa, mutta hänen hallituksiaan on myös kiitetty tehokkuudesta ja uudistuskyvystä.
Eduskunnan puhemiehenä ja muistelmat
Vuonna 2003 Lipponen siirtyi eduskunnan puhemieheksi ja jätti puolueen johdon vuonna 2005. Hän on julkaissut muistelmansa kahdessa osassa: ”Muistelmat 1” (2009) ja ”Murrosten aika” (2014).
Konsulttiura ja Cosmopolis
Lipponen perusti konsulttiyhtiö Cosmopoliksen, jonka kautta hän toimi muun muassa Nord Stream -kaasuputkihankkeen neuvonantajana. Hänen energia-alan kytköksensä herättivät myös kritiikkiä, ja EU:n erityisvaliokunta mainitsi Lipposen vuonna 2022 esimerkkinä poliittisesta vaikuttajasta, jota Venäjä hyödynti etujensa ajamiseen.
Presidenttiehdokkuus ja elämänkaari
Vuonna 2011 Lipponen ilmoitti asettuvansa SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleihin. Hän sai ensimmäisellä kierroksella 6,7 % äänistä. Lipponen on myös ollut ehdolla EU:n neuvoston puheenjohtajaksi.
Yksityiselämä ja harrastukset
Lipponen on ollut kahdesti naimisissa ja hänellä on kolme biologista lasta sekä yksi lapsipuoli. Hän harrastaa uintia, oopperaa ja arkkitehtuuria. Nuoruudessaan hän voitti Työväen Urheiluliiton uintimestaruuksia ja pelasi vesipalloa SM-tasolla.
Kirjallinen tuotanto
- Muutoksen suunta (1986)
- Kohti Eurooppaa (2001)
- Järki voittaa (2008)
- Muistelmat 1 (2009)
- Murrosten aika (2014)
Lipposen hallitukset
- Lipposen I hallitus: 13.4.1995–15.4.1999
- Lipposen II hallitus: 15.4.1999–17.4.2003
Molemmat hallitukset istuivat täyden vaalikauden.
Lyhyesti vuosilukuina
- 1941: Syntynyt 23. huhtikuuta Turtolassa (nyk. Pello)
- 1959: Ylioppilas Kuopion lyseosta
- 1960–61: Opiskelu Dartmouth Collegessa USA:ssa
- 1963–67: Toimittaja
- 1966: Puhuu uudesta ulkopolitiikasta
- 1967–79: SDP:ssa mm. kansainvälisten asiain sihteeri
- 1971: Valtiotieteen maisteri Helsingin yliopistosta pääaineenaan kansainvälinen politiikka
- 1979–82: Pääministeri Mauno Koiviston sihteeri
- 1989–91: Ulkopoliittisen instituutin johtaja
- 1983–1987, 1991–2007: Kansanedustaja
- 1993–2005: SDP:n puheenjohtaja
- 1995–2003: Pääministeri
- 2003–2007: Eduskunnan puhemies
- 2011: Asettuu presidenttiehdokkaaksi
Jäsenyyksiä
- Club of Madrid Global Leadership for Climate Action
- Action Group for Democracy in Europe
- Pariisissa toimiva Notre Europe Institute, hallintoneuvoston ja EU-USA -työryhmän jäsen
- Theodor Aue Stiftung, neuvoston jäsen
- Association Alvar Aalto en France, hallituksen puheenjohtaja
- Helsingin Suomalainen Klubi
- Edith Södergran-sällskapet
- Svenska nu -kampanja, valtuuskunnan puheenjohtaja
- Helsingin Kuhat
- JHL
Huomionosoituksia ja jäsenyyksiä
Lipposelle on myönnetty useita kunniatohtorin arvonimiä eri yliopistoissa sekä mm. Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ja Venäjän Ystävyyden kunniamerkki. Hän on toiminut jäsenenä lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä järjestöissä ja verkostoissa.
Lipponen toimii edelleen yhteiskunnallisena keskustelijana ja kirjailijana, jatkaen vaikuttamista suomalaisen demokratian ja kansainvälisen yhteistyön puolesta.
Musiikki, elokuvat, kirjallisuus ja liikunta
Musiikki – Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen. Bachista ja Mozartin oopperoista pidän yli kaiken. Suomalaisia huippulaulajia kuten Karita Mattilaa ja kapellimestareita kuten Jukka-Pekka Sarastetta ihailen suunnattomasti. Dallape, Harmony Sisters ja heidän aikalaisensa tekivät perisuomalaista huippumusiikkia. Kuuntelen myös mielelläni Hectoria, Rauli Badding Somerjokea, Kirkaa ja monia nykylaulajia, kuten Chisua.
Elokuvat ja TV – Elokuvista viimeinen Harry Potter on mielestäni paras kaikista, koska siinä käsitellään syvällisesti hyvän ja pahan ongelmaa. Olen Hitchcock -friikki, mutta katson myös muita hyviä dekkareita (niitä on liian vähän) ja länkkäreitä. TV-ohjelmista listani kärjessä ovat Avara luonto, Uutisvuoto, brittidekkarit sekä Antiikkia, antiikkia ja Poirotit. Näitä ohjelmia katsomme myös perheen kesken. Uutislähetykset ovat hyviä kaikilla kanavilla, ulkomaisista paras on France24.
Kirjallisuus – Kirjallisuudessa suosikkeja on paljon alkaen Herman Melvillestä, opiskelinhan USA:ssa vuoden amerikkalaista kirjallisuutta. Aikamme tekijöistä Kjell Westö, Jari Tervo ja Kari Hotakainen suomenkielisistä sekä Henning Mankell ruotsinkielisistä kuuluvat suosikkeihini. Suomenruotsalaisista Edith Södergran on minulle kaikista rakkain. Äänikirjat eivät olleet vielä niin suosittuja kuin nykyaikana.
Liikunta – Olen ollut liikunnan ja urheilun harrastaja pienestä pitäen. Lajivalikoimassani ovat olleet kilpailumielessä muun muassa uinti, vesipallo, koripallo ja yleisurheilu. Uintia harrastan edelleen, se on mahtava laji lihasvoiman ja hapenottokyvyn kehittämisen kannalta. Seuraan kaikenlaista urheilua hyvin mielelläni. Viimeksi minuun on tehnyt vaikutuksen koripallon EM-kisoissa pelannut Suomen joukkue – mahtavaa taistelutahtoa ja venymistä! Jalkapallojoukkueista paras on KuPS. Nykyään osallistun myös tyttärieni liikuntaharrastuksiin roudaamalla ja urheiluseuratoimintaan myös vapaaehtoistoimijana, kuten tyttäreni koripallojoukkueen, Helsingin NMKY:n Minit, sarjapelien puhvetin pitäjänä. Sponsoroin koripalloa, vesipalloa ja jalkapalloa.
Lähteitä ja lisälukemista: